Cassie oli täysin hurmaantunut pikku-Claireen. Vaikka hän aiemmin olikin ajatellut ettei haluaisi koskaan lapsia, oli hän viimeistäänkin nyt sitä mieltä että haluaisi.
Kaitlin oli ajatellut aikaisemmin että kostaisi jotenkin Seanille sen, kun hän jätti Michellen silloin kun oli raskaana. Kaupungilla Kaitlin törmäsi Seaniin. Aluksi hän koetti hillitä itsensä, mutta ei voinut. Hän huitaisi kädellään suoraan Seanin kasvoihin...
...mutta tuosta ei Sean oikein tykännyt vaan antoi takaisin samalla mitalla "Haluatko kunnon tappelun?!" Sean kyseli "Kyllä mulle tappelukin käy jos ei muuten mene viestit perille." Kaitlin sanoi...
...pian pystyssä olikin kunnon tappelu taaempana näkyy nuori teinityttö pelkäämässä henkensä edestä. "Emme me sentään sinun kimppuusi tule" Seani huusi tytölle joka kirkui: "Apuaa! Älkää tulko kippuuni!"...
...tätä tappelua pelkäsi myös kassaneiti Minka Keränen. "Voi herranjestas, lopettakaa!" Kuului tiskin takaa kun Minka koetti epätoivoisena saada tappeluparia rauhoittumaan.
Pian tappelu loppui ja seurauksena oli tämä: Sean oli hävinnyt Kaitlinille. Ohhoh!
Samaan aikaan Claire nukkui tietämättä mitään isästään joka jätti hänet. Ja kuten kuvasta näkee Clairen kimpussa ei ole tällä kertaa ketään. :O
Mutta pian oli. Mutta tällä kertaa syynä oli se että Claire-Elisabethin olisi aika kasvaa.
"Vooi, pikku-kullanmuruni, olet jo näin iso, että sinun on aika kasvaa. Nyt puhalletaan yhdessä kynttilät ja toivotaan jotain. Hmm, mitähän me Claire toivoisimme.?" Michelle puheli tohkeissaan. "Ääshh." Kuului Clairen suusta. "Voi Claire, hieno toive, toivotaan että isi tulee takaisin." Michelle hihkui ja puhalsi esikoisensa kynttilät.
Parin kuukauden kuluttua:
Olisikohan "Clairen toive" ruvennut toteutumaan?
Menen heti perään kirjoittamaan seuraavan osan koska tämä oli näin lyhyt. :D
Kommentit