Nyt sitten sain aikaiseksi tulla kirjoittamaan tämän ykkös osan. Osan ilmestyminen hieman venyi kun koulutkin alkoivat enkä yksinkertaisesti ehtinyt pelata simsiä. Tulevaisuudessa uusia osia kannattaa odotella perjantai-sunnuntai välille. Joka osasta tulee noin 10-15 kuvan pituinen ja koitan saada paljon tekstiä. Ladattujen linkit ilmestyvät lähiaikoina sivuille.

"Kevin Roberts, tahdotko ottaa Kailtin Carlssonin aviopuolisoksesi ja rakastaa häntä sekä myötä että vastoin käymisissä?" "Tahdon." "Kaitlin Carlsson, tahdotko ottaa Kevin Robertsin aviopuolisoksesi ja rakastaa häntä sekä myötä että vastoin käymisissä?" "Tahdon." "Kevin, voitte suudella morsianta." ...aplodeja ja hurrausta...

"Cassie, voisitko tuoda lasin vettä minulle? Koittaisin herätellä sillä Kaitlinia, hän on jälleen kerran nukahtanut illallispöytään..." Kyseli mustaan ja harmaaseen pukeutunut Michelle. "Juu, odota hetki niin tuon. Hän ei taaskaan kuunnellut meitä!" Punahiuksinen Cassie murisi.

Hetken kuluttua... "Voi ei! En kai minä taas nukahtanut pöytään? Olen pahoillani, minä vain..." "Niin juuri sinä vain jälleen kerran muistelit sinun ja Kevinin unelmahäitä ja päätit nukahtaa!" Cassie tiuskaisi hieman vihaisesti Kaitlinille. "Hei, äläs nyt Cassie." Michelle sanoi huomattavasti lempeämmällä äänensävyllä.

"Meidän on tehtävä asialle jotain! Hänen on mentävä terapiaan." Cassie kuiski Michellelle. "Et voi olla tosissasi!" Michelle supatti takaisin. "Erosta on kulunut kolme kuukautta ja hänen ainoat ajatukset ovat edelleen heidän häät, tuosta asiasta et voi olla erimieltä!" Cassie totesi. "Hyvä on puhu hänelle ja kerro, että hänen olisi parasta hakea apua." "Mitä luuletko, että minä puhun hänelle?!" Cassie parkaisi ja rikkoi äskeisen hiljaisuuden. "Tämä oli sinun ideasi, sinä päätät, puhu tai vaikene." Michelle tokaisi ja lähti yläkertaan.

Samaan aikaan kun Kaitlinin parhaat ystävät suunnittelivat hänelle terapiaa, nukkui hän itse aavistamatta Michellen sängyssä. Kaitlin nukkuikin sikeästi sillä viimeiset kolme kuukautta olivat olleet hänelle raskaita eikä hän ollut nukkunut kuin muutaman tunnin yöunia ja viimeisen viikon aikan hän oli alkanut nukkua univelkojaan pois.

Cassie oli kuitenkin saanut suostuteltua Michellen puhumaan puolestaan. "Kuules Kaitlin, minä ja Cassie olemme ajatelleet että... HEI! Ethän sinä edes kuuntele minua!" Michelle aloitti ja lopetti samantien. "Anteeksi, mitä sanoitkaan? Olin jälleen..." Kaitlin sanoi. "Niin olit jälleen omissa ajatuksissasi ja siitä puheen ollen, minä ja Cassie olemme ajatelleet että ehkä sinun pitäisi..." Michelle koitti sanoa mahdollisimman hyvin asiansa. "Voi anteeksi, minua tultiin hakemaan töihin, puhutaan joskus toiste."

"Tuolla se sinun autosi näyttää odottavan, etkö mene jo?!" Michelle uteli. "Juu menehän minä syön vain ensiksi loppuun..." Kaitlin vastasi Michellen esittämään kysymykseen.

"Kaitlin on kyllä aivan liian hajamielinen! Ja kaikki, kaikki tämä on sen Kevinin syytä! Puolivuotta sitten hän vannoi vielä ikuistarakkautta mutta miten kävikään kolmen kuukauden jälkeen?! Hiettäytyi toisen naisen matkaan! Hän pilasi Kaitlinin elämän, minä kyllä Cassien kanssa sen jotenkin kostan hänelle! Se mies tulee vielä kärsimään!" Michelle ajatteli katsoessaan ikkunasta Kaitlinia odottavaa kimppakyytiä. Pian ovi jo paukkuikin kun Kaitlin riensi ulos...

Kaitlin oli soittamassa bassoa ja alkoi jopa hymyillä! Pian kuuluikin ääni kun Cassie sanoi:" Onpa ihanaa nähdä sinunkin hymyilevän pitkästä aikaa." Kaitlin katsoi hieman säikähtäneenä Cassieta... "Voi anteeksi, en kai keskeyttänyt sinua?" Cassie kyseli, Kaitlin vain puisti päätään ja hymyili. "Onko Michelle lähtenyt jo töihin?" "Juu, lähti tunti sitten..." Kaitlin vastasi. "Olipa kivaa nähdä sinut tekemässä jotain muuta kuin löhöilemässä sängyssä tai suremassa."

"Juu onhan se kiva tehdä välillä jotain muutakin kuin nukkua, itkeä ja käydä töissä." Kaitlin tokaisi. "Hei, mutta eikös sinun pitäisi olla töissä?" Cassie tajusi, Kaitlin vain laski basson ja poistui nopeasti ja huikkasi vähän matkan päästä:" Minulla oli aamulla päänsärkyä..."

Kaitlin mietiskeli viimeaikaista elämäänsä ja tajusi, että oli vain surrut, löhöillyt, syönyt ja käynyt töissä. Neitokainen oli pääsyt myös lihomaan muutamia kiloja. Nyt hän päätti ottaa itseään niskasta kiinni ja lähteä polttamaan kiloja uima-altaassa uimalla.

Kaitlin kelluskeli vedessä ja mietti asioita. Samalla hän nauroi ensimmäistä kertaa eron jälkeen, kun kuvitteli sen kun Michellen tullessa töistä ja näkee hänet ikkunasta uima-altaassa. Michellen ensimmäinen ajatus varmaan on että hän on hukuttautumassa altaassa. Kaitlin myös muisti, että Michellellä oli aamulla ollut jotain tärkeää asiaa...

Pian ulkoa kuuluikin auton moottorinsärinää... Michelle tuli töistä ja ryntäsikin samantien pesutiloihin. "Säikähdin jo, että olet hukuttautumassa..." Michelle sanoi, ja Kaitlin ei voinut kuin nauraa ja sanoa: "Arvasin, että ajattelet noin." Ja pian molemmat nauroivatkin jo. "Sinulla oli aamulla jotain asiaa?" Kaitlin sanoi. "Juu... ajattelin Cassien kanssa, että pitäisikö sinun mennä terapiaan ja puhua lääkärin kanssa erosta." Michelle sanoi hieman varovaisesti. "Mutta Michelle! Sinähän olet lääkäri!" "Juu, niin olen mutta en terapeutti. Sinun kannattaisi ihan oikeasti harkita terapiaa. Kuulithan tällä kertaa mitä puhuin?" Michelle kyseli. "Juu kuulinhan minä." Kaitlin hymyili takaisin.

Tähän päättyi ensimmäinen osa. Sanokaahan oliko tämä liian lyhyt? Ja laittakaahan kommenttia kaikki jotka luitte tämän ja sanokaa alatteko seuraamaan, että tiedän minkä verran lukijoita olisi. Kiitos jos laitat. :)